Hammaslääkärin tekemä tutkimus on ainoa tapa arvioida ikenien kunto oikein. Ientaskumittauksen lisäksi on otettava röntgenkuvat leukaluun kunnon arvioimiseksi.
Kliininen tutkimus hammaslääkärin vastaanotolla on ainoa tapa arvioida ikenien kunto luotettavasti.
Lue lisää ...Tarkastuksen yhteydessä hammaslääkäri tai suuhygienisti voi tehdä nopean ientaskujen perusmittauksen, joka vie vain muutaman minuutin.
Lue lisää ...Tarkka ientaskujen mittaus ja leukaluun korkeuden määrittäminen millimetrin tarkkuudella on välttämätöntä diagnoosin kannalta.
Lue lisää ...Ientaskumittauksen perusteella valitaan tarvittavat röntgenkuvat luun tilanteen arvioimiseksi.
Lue lisää ...Nykyään mikrobiologiset menetelmät antavat tietoa, jota ei saada perinteisillä tutkimuksilla.
Lue lisää ...Diagnostiikka perustuu kansainvälisesti hyväksyttyyn luokitukseen.
Lue lisää ...Kliininen tutkimus hammaslääkärin vastaanotolla on ainoa tapa arvioida ikenien kunto luotettavasti.
Ikenien itsearviointi peilin edessä ei riitä, sillä on mahdotonta havaita itse, ovatko kiinnityskudokset jo vaurioituneet. Ientaskuja ei voi havaita itse.
Vain hammaslääkärin tekemä tutkimus ientaskumittarilla kertoo, ovatko ikenet terveet, onko kyseessä ientulehdus vai jo pidemmälle edennyt parodontiitti.
Tarkastuksen yhteydessä hammaslääkäri tai suuhygienisti voi tehdä nopean ientaskujen perusmittauksen, joka vie vain muutaman minuutin.
Perusmittauksella (esim. CPI- tai BPE-indeksi) selvitetään nopeasti hoidon tarve. Se on yksinkertainen tapa havaita tulehdus tai parodontiitti.
Ientaskumittarilla mitataan hellävaraisesti taskujen syvyys ienrajassa.
Jos viitteitä kudoskadosta löytyy, tehdään tarkempi tutkimus (status) ja otetaan röntgenkuvat.
Tarkka ientaskujen mittaus ja leukaluun korkeuden määrittäminen millimetrin tarkkuudella on välttämätöntä diagnoosin kannalta.
Mittauksessa määritetään ientaskun syvyys jopa kuudesta kohdasta per hammas. Terveessä kohdassa syvyys on enintään 3 mm. Jos kiinnityskudosta on kadonnut, syvyys on 4 mm tai enemmän.
Tiedot kirjataan statukseen, joka on välttämätön hoidon suunnittelun kannalta. Status voidaan tallentaa sähköisesti, esimerkiksi osoitteessa www.periodontalchart-online.com.
Ientaskumittauksen perusteella valitaan tarvittavat röntgenkuvat luun tilanteen arvioimiseksi.
Diagnoosi voidaan vahvistaa varmasti vain röntgenkuvilla. Kuvien valinta tehdään kliinisen tutkimuksen jälkeen turhan säteilyn välttämiseksi.
Yksinkertaisimmillaan otetaan 2 kuvaa (siivestyskuvat), laajemmissa tapauksissa koko leuan panoraamakuva tai useita yksittäiskuvia. Kuvista arvioidaan luukadon aste.
Nykyään mikrobiologiset menetelmät antavat tietoa, jota ei saada perinteisillä tutkimuksilla.
Testeillä voidaan tunnistaa haitallisia bakteereita, kuten:
Testaus on perusteltua, jos se auttaa parantamaan hoitoa tai välttämään turhia toimenpiteitä.
Diagnostiikka perustuu kansainvälisesti hyväksyttyyn luokitukseen.
Vuodesta 2018 lähtien parodontiittia on luokiteltu asteisiin ja vaiheisiin (staging and grading), vastaavasti kuin diabetesta. Vanha jako krooniseen ja aggressiiviseen parodontiittiin on poistunut käytöstä.
Voit käyttää kaikkea sisältöämme omiin tuotantoihisi Creative Commons -lisenssin mukaisesti:
Nimeä-EiKaupallinen-Tarttuva 4.0 Kansainvälinen
https://creativecommons.org/licenses/by-nc-sa/4.0/deed.fi
English (UK) 
German 
French 
Italian 
Español 
Basque 
Português (BR) 
Polish 
Danish 
Romanian 
Croatian 
Chinese 
Georgian 
Azerbaijani 
Turkish 
Lithuanian 
Hebrew 
Dutch 
Hungarian 
Greek 
Swedish 
Norwegian 
Romansh 
Ukrainian 
Armenian 
Malay 
Filipino 
Serbian 
Nepali