Parodontiitin syyt

Ientulehdus ja parodontiitti johtuvat hampaiden pinnalle kertyvistä bakteereista. Tätä kerrosta kutsutaan myös hammasplakiksi tai biofilmiksi. Kun suuhygienia on puutteellista, bakteerit voivat lisääntyä nopeasti. Vaikka useimmat bakteerilajit ovat vaarattomia terveelle ihmiselle, jotkut lajit voivat jo pieninä määrinä aiheuttaa vakavia infektioita.

Jos bakteeriplakkia ei poisteta hampaista säännöllisesti, ien reagoi tulehduksella jo muutaman päivän kuluttua. Ien muuttuu punaiseksi, turpoaa ja vuotaa verta pienestäkin kosketuksesta, esimerkiksi hammaslankaa käytettäessä. Kun hampaat kuitenkin puhdistetaan säännöllisesti kotona, nämä tulehdusmerkit häviävät muutamassa päivässä.

Hammasplakki voi mineralisoitua hammaskiveksi. Hammaskiveä voi kertyä kaikille hampaiden pinnoille. Erityisesti juuripinnat ientaskujen kohdalla ovat usein alttiita kertymille.

Hammaskiven pinta on karkea, ja siksi bakteerit asuttavat sen yhä uudelleen. Siksi hammaskiven muodostumista tulisi ehkäistä säännöllisellä ja hyvällä suuhygienialla kotona.

Jo muodostunutta hammaskiveä ei kuitenkaan voi poistaa kotikonstein. Siksi säännölliset tarkastukset hammaslääkärillä ja ammattimainen hampaiden puhdistus ovat välttämättömiä.

Tupakointi ei ole huonoa vain yleisterveydelle. Keuhkojen ja verenkiertoelimistön lisäksi tupakointi vaikuttaa voimakkaasti ikeniin.

Vaikka kotihygienia olisi erittäin hyvää, tupakoivilla leukaluun kato on suurempaa. Siksi tupakoitsijoille kehittyy todennäköisemmin ientaskuja ja heillä on enemmän haitallisia bakteereita. Tupakoijat eivät myöskään vastaa ienhoitoon yhtä hyvin kuin tupakoimattomat. Tupakoijilla on siten huomattavasti suurempi riski menettää hampaansa aikaisemmin kuin tupakoimattomilla.

Lopettaneilla ikenien kunto voi parantua jo muutaman vuoden kuluttua hyvällä hoidolla. Jo vuoden kuluttua lopettamisesta potilaat vastaavat hoitoon paremmin kuin ne, jotka edelleen tupakoivat.

Parodontiitilla ja diabeteksella on vastavuoroinen vaikutus. Huonossa hoitotasapainossa olevilla diabeetikoilla on korkeampi riski sairastua parodontiittiin ja päinvastoin. Toisaalta diabeetikoilla, joiden verensokeri on hallinnassa, riski ei ole kohonnut. Mielenkiintoista on, että toisen sairauden hoito vaikuttaa positiivisesti toiseen. Siksi on välttämätöntä, että hammaslääkäri tutkii diabeetikot ja lääkäri testaa parodontiittipotilaat diabeteksen varalta.

Tieto parodontiitin ja diabeteksen yhteydestä sekä varhaisen havaitsemisen tärkeydestä on tultava laajemmin tunnetuksi. Valitettavasti vain harvat tietävät tästä korrelaatiosta, ja tällä hetkellä vain noin puolet diabeetikoista edes tietää sairastavansa tautia.

Epäterveellinen ruokavalio lisää ikenien tulehdusherkkyyttä. Tämä johtaa sekä ientulehduksessa että parodontiitissa voimakkaampaan turvotukseen ienrajassa ja lisääntyneeseen kiinnityskudoksen katoon, mikä voi johtaa hampaiden ennenaikaiseen menetykseen.

Epäterveellinen ruokavalio lisää myös diabeteksen riskiä, mikä voi entisestään pahentaa tilannetta. Diabeetikoilla ei ole vain suurempi riski sairastua parodontiittiin, vaan he eivät myöskään vastaa ienhoitoon yhtä hyvin.

Henkisen stressin vaikutusta ikeniin aliarvioidaan usein, mikä johtaa suurempaan parodontiitin riskiin.

Henkinen stressi heikentää ikenien vastustuskykyä. Stressaantuneilla on heikompi immuunijärjestelmä ja vaikeampia iensairauksia. Lisäksi he saattavat käyttää vähemmän aikaa päivittäiseen suuhygieniaan. Tästä johtuva suurempi bakteerikuorma pahentaa tilannetta entisestään.

Ientulehdus ja parodontiitti johtuvat hampaiden pinnoille kertyvistä bakteereista. Immuunipuolustuksessa näitä bakteereita vastaan vapautuu elimistön omia proteiineja, jotka vahingoittavat hampaan kiinnitysrakenteita ja aiheuttavat niiden tuhoutumista.

Tapa, jolla immuunijärjestelmä reagoi bakteereihin, voi vaihdella yksilöllisesti geenien perusteella. Siksi kaikille ei kehity samoja oireita, vaikka suuhygienia olisi puutteellista pitkän aikaa.

Parodontiitti voi harvinaisissa tapauksissa alkaa jo 18-vuotiaana – erittäin harvoin jopa nuoruudessa. Useimmilla se kehittyy kuitenkin vasta 35 ikävuoden jälkeen. Koska sairaus etenee yleensä hitaasti, monet huomaavat ensimmäiset ongelmat vasta paljon myöhemmin – joskus kun on jo liian myöhäistä.

Hoitamaton tai puutteellisesti hoidettu parodontiitti etenee jatkuvasti. Vanhuudessa seuraukset pahenevat sairauden keston vuoksi: enemmän luukatoa, enemmän hampaiden menetyksiä, vaikeammin hallittava diabetes tai enemmän sydän- ja verisuonitauteja.